Jeffrey's Bay ja minä

Nyt alkaa vahvasti haiskahtaa siltä, että planeetan surffiparatiiseilla ja mulla on tulossa pian välirikko. Jeffrey's Bay on Etelä-Afrikan parhaita surffikoloja ja siellä on surffattavia rantapisteitä 5km:n matkalla huomattava määrä. Tunnetuimpana spottina toimii maailman parhaaksi väitetty Supertubes, joka nimensä veroisesti on oikeana päivänä planeetan täydellisin tunneliksi muodostuva aalto. Supertubesin huono puoli on se, että se päättyy aina kiville, joten pieni lipsahdus laudalla voi olla kohtalokas. Kuultuani tarpeeksi monta mielipidettä, jätän Supertubesin muille. Mutta siinä vieressä on The Point, joka on saman rannan jatkumo. Siinä muodostuneet aallot käyttäytyvät normaalisti ja kuolemanriski on minimoitu. Kuulostaa hieman paremmalta siis.

Nyt olen viettänyt Jeffrey's Bayssa yhteensä noin 11 päivää, usein vielä niin, että aaltoennusteet ovat luvanneet tuolle kylälle mahtavia aaltoja. Mutta koska Australian aaltomekka Byron Bay ja minä emme koskaan kohdanneet aaltojen kanssa, niin ilmeisesti samat on käymässä Jeffrey's Bayn kanssa. Ennusteet ovat AINA menneet täällä pieleen ja lähes joka kerta olen kuullut sanat "huomenna" tai "eilen", kun puhutaan loistavista aaltopäivistä. Keskinkertaisissa ja sotkuisissa aalloissa surffaaminen vaan ei ole hauskaa, kysykää vaikka paikallisilta. Tänään viimeksi kuulin, että "eilen" oli mahtava päivä ja tänään tuuli kääntyi täysin väärään suuntaan noin 30min sen jälkeen, kun minä pääsin veteen. Mur.

Peli on menetetty. J-Bayssa tulee ehkä vielä piipahdettua hyvin pikaisesti, mutta surffaus jää luonnon armoille. Maria tulee tiistaina (Jipii!) ja taitaa olla hieman epäkohteliasta olla vedessä koko ajan, kun nainen tekee ruokaa ja siivoaa. Pitää siis olla kotona vahtimassa, että työ tehdään kunnolla. Meressä aion silti piipahtaa vaikka salaa, tässä alkaa olla aika vähissä.

Ja koska aika on vähissä, niin viimeiset päivät on menty pokerista tutulla All in -periaatteella. Lesothon keikan jälkeen vedessä on vietetty taas pitkiä tunteja ja lauantaina mentiin edellisen illan sikajuhlista piittaamatta aivan valtaviin aaltoihin, mikä ei ollut mitään kevyttä puuhastelua, vaan ihan työtä! 4 tunnin surffisession päätteeksi koko yläruumis huutaa armoa ja ettei näytettäisi heikkouksia keholle, niin tänään piti mennä taas täysillä veteen, tällä kertaa siis Jeffrey's Bayssa. Kuten mainittua, olosuhteet olivat taas keskinkertaiset tai huonommat ja "täysillä eteenpäin"-periaate kostautui veteen mennessä ja sieltä pois tullessa.

Itse surffaus siis sujui niin kuin sen pitikin, mutta ne oheistoiminnot menivät täysin käteen. Tuon rannan ollessa täynnä isoja ja pieniä kiviä ja isoja aaltoja, on kroppa ottanut osumaa. Jalkapohjista piti äsken kaivaa pinseteillä merirokkoa ja pieniä kiviä, koska jotain piti pistää eteen, kun näytti siltä, että lauta kolahtaa kiville. Tämä oli siis vedestä poistuessa. Toisen kerran veteen mennessä Herra Intian Valtameri näytti taas, että kuka määrää ja taas karahdettiin kiville rantavedessä. Ja koska lautaan ei saa tulla naarmuja ja iho kasvaa kuitenkin takaisin, niin nyt sattuu kävely. Jalkapohjat on täynnä pieniä haavoja ja aamulla pitäisi taas surffata. Onneksi Maria tulee, niin saa hetken tauon, ei tätä kestäisi kauaa :)

Ei ole siis helppoa täälläkään, vaikka blogiteksteistä sen saattaisi uskoakin. Täällä on täysi veren ja meren taistelu käynnissä, eikä merelle voi täysin antaa periksi. Eli alle kuukausi jäljellä, katsotaan, mitä miehestä on jäljellä kesäkuun 14. päivä. Taikauskoisille lisähuomiona, että kotilento on perjantaina 13. päivä klo 13.25. Pitänee pakata lentokoneeseen pari mustaa kissaa, peilejä ja tikapuut.