Ääliöturistit

Koska jostain syystä luullaan Jukan kanssa, että aurinko on turhake ja lämmin ilma on hieno asia, niin mennään vuorille. Lesothon keikka näyttää varmistuneen ja perjantaina lähdetään tarkastamaan aitoafrikkalaista maaseutua vähintään 1km korkeuteen. Tyhmää tästä tekee vähintäänkin se, että siellä on tällä viikolla satanut lunta ja päivälämpötilojen ollessa siedettäviä (15-20C), tulee yöllä sitten rajunkin kylmä (-2C). No, ei tätä aurinkorannikkoa osaa ehkä arvostaa tarpeeksi, jos ei silloin tällöin saa kokea hieman kotoisia vappukelejä.

Lesothosta löytyy hieman taustakertomusta täältä, kirjoitan sitten omia fiiliksiä, kun tullaan takaisin. Toistaiseksi ennakko-odotukset ovat korkealla, sen pitäisi olla ihan tolkuttoman näyttävää seutua. Ja koska seutu on sitten ajoittain tooodella syrjässä, niin känny ei välttämättä toimi koko 10 päivän keikan aikana kuin ajoittain. Olen hengissä silti varmasti, älkää hätäilkö.

Muina juttuja on ehkä pakko mainostaa vielä täkäläistä energiapolitiikkaa. Jos jokin asia sitä kuvaisi hyvin, niin sanotaan vaikka niin, että Aleksi Randellin palkkaus täkäläisen kunnanhallituksen johtoon olisi näiltä hyvä veto. Niin kassalla tuntuvat sedät olevan, kun sähköä säännöstelevät ja tätä kaupunkia hallitsevat.

Ensin täällä oli siis se, että sähkökatkoja vaan tuli, kun virta loppui kesken. Se oli hitusen ärsyttävää. Sitten siirryttiin jaksotettuun aikataulutukseen, jossa kukin kaupunginosa oli pimeänä 2h päivässä. Se loppui, kun Walmerista (kaupunginosa) räjähti ikivanha sähkökeskus ja nyt se kaupunginosa on ollut pimeänä viikon. Asukkaat ovat kuulemma jokseenkin ärtyneitä, en ymmärrä, miksi.

Nyt siis keksivät, että Henry Fordin aikaiset sähkölaitteet eivät kestä päivittäistä on-off -leikkiä. Ja sitten siirrytään seuraavaksi siihen, että kerran viikossa on 5 tunnin pimeys, joka on tietenkin pienempi paha kuin jatkuva sähkökatkojen kyttääminen. Ei se silti sen vähempää ärsytä. Randell tänne hommiin ja äkkiä. Turku voittaa ja nämä voittavat.

Näillä jatketaan. Radiohiljaisuus alkaa tästä ja päättyy sitten 7. toukokuuta, kun tulen takaisin viidakkovuoristosta. Pitäkää ihmiset mahtava vappu siellä, me ollaan Jukan kanssa hengessä mukana, kun ensimmäinen loskasade piiskaa naamaa.

Koottuja hassuuksia.

Koska on tylsää, niin kirjoitetaan päivän toinen blogijuttu. Huomatkaa siis myös teksti tämän alla. Koska jokunen asia täällä on eri tavalla kuin Suomessa, niin ne ansaitsevat lähes aina sekä pelkoa, naurua että hämmästelyä. Pari asiaa voi olla toistoa, hajotkaa siihen.

Laskutus. Äsken soi puhelin ja kuului seuraava viesti: "Tämä on Telkomin (puhelinfirma) automaattinen laskutusmuistutus. Ette ole maksaneet puhelinlaskuanne ja mikäli ette maksa sitä 48h kuluessa, katkaisemme yhteytenne ja voimme tarvittaessa haastaa teidät oikeuteen". Öö. Laskua ei oo näkynyt ja opin äsken, että aloituspaketissa on tilitiedot ja sinne pitää käydä maksamassa säännöllisesti rahaa vaikka postin kautta. Jos maksaa liian vähän, niin tulee muistutus. Mahtava käytäntö.

Rikollisuus.

a) Apulaisministerin julkilausunto aiheutti pientä keskustelua täällä. "Poliisilla on aseet, kyllä niitä pitää käyttää rikollisten tappamiseen. Turha odottaa, että rikolliset pehmoilevat, poliisin on ammuttava tappaakseen." on hieman erilainen kommentti kuin koto-Suomessa odottaisi. Paikalliset rikollisluvut on aivan tolkuttomia, vuosina 1999 ja 2000 ammuttiin melkein 50000. Se on 13000 enemmän kuin Suomen sisällissodassa. Silti. Kehtaavat vielä väittää oikeusvaltioksi tuollaisen jälkeen.

b) Leffateatterissa esitettiin vetoomus, etteivät ihmiset varastaisi kaapeleita maan alta, koska se tuhoaa tietoinfrastruktuuria ja vie työpaikkoja. Elo-Joulukuussa varastettiin kaapelia noin 10 miljoonan euron edestä. Jukan blogissa hieman tarkempi selitys asiasta.

Kotikäyttöiset rikoksenestovälineet: Jo mainostetun pommipussin lisäksi löytyi kauppa, joka myy esim. mellakkavälineitä. Pitänee ostaa varastoon vaan siksi, että jos joskus iskee spontaani mellakka tuossa lähikadulla, niin voi sanoa kaikille, että "ei hätää, mä hoidan tilanteen, mulla on välineet." Jokaisen kodin ympärillä on myös korkeat muurit, piikkilankaa tai sähköaita. Rikkaimmissa taloissa on nuo kaikki. Myös yksityiset, aseistetut vartioliikkeet tulevat paikalle äkkiä, jos hälyttimet soivat. Pysytään jatkossakin sisällä pimeällä.

Päivittäiset sähkökatkot: koska täällä osataan energiasuunnittelu mahtavasti, niin jatkossa on sitten joka päivä 2,5 tunnin sähkökatko kivasti porrastettuna. Eli koska huomenna on sähkökatko klo 20-22.30, niin keskiviikkona on sitten klo 18-20.30. Tomi otti hieman selvää taustoista ja kirjoitti niistä blogissaan. Ei osannut odottaa sitä, että sähkö ei ole itsestäänselvyys ja nyt se jopa hieman ärsyttää. Näillä on mentävä, tätä on luvassa joka päivä heinäkuuhun asti. Sen jälkeen on vielä noin 7 vuotta tiedossa hyvää energiavajetta.

Kirjotan lisää sitten, kun muistan niitä. Nyt ei kye muistamaan enempää, mutta outouksia tästä maasta kyllä löytyy ihan kiukulla. Oppiipahan arvostamaan kotoisia itsestäänselvyyksiä.

Rapujuhlia, surffausta ja maahockeyta

Otsikko kertoo enemmän kuin viisi sanaa. Tossa mun viikko menikin ihan vahingossa ja lisäks kävin kahdella(!) psykantunnilla. Onneksi toinen on helpompaa ku lukiossa, niin ei pääse aivot nyrjähtämään liiasta ajattelutyöstä. Aivokapasiteettia pitää säästää siihen, että osaa ennustaa aaltojen ajoituksen, kun tässä tullut opittua kaikkea vuorovesistä, tuulista, virtauksista ja muusta surffausta sotkevasta.

Maahockey on sairas laji. Golf-mailan kokoisella puutikulla pitäisi osua pesäpallon kokoiseen (ja jalkapallon painoiseen) kuulaan niin, että pelin tempo pysyy yllä ja kaikilla on hauskaa. Voin kertoa, ei onnistu. Maila on oikean käden puolella aina, eikä sillä saa pelata edes rystypuolta! Käännetään sen sijaan mailaa ylösalaisin ja veivataan. Ei mahdotonta teoriassa, mutta siinä hemmetin tikussa myös lapa on kuin golf-mailassa, eli tulitikkuaskin kokoinen oksa. Ainoastaan britit ja siperialaisvangit on niin tyhmiä, että voisivat väittää tota järkeväksi säännöksi.

Tuleepahan silti juostua, siksi tuolla kurssilla lähinnä ollaan. Aikataulujen takia mun piti lopettaa se ja ottaa rahat takaisin, mutta se ei nyt onnistunutkaan niin kuin piti. Ensin sanottiin, että "joo, käy edes kerran ja lopeta sit." Toisella kerralla sanottiin, et "Sä kävit siellä jo, ei sitä enää voi lopettaa". Kiitti. Käyn huomenna riehumassa yliopistolla, tossa on 50€ kiinni hyviä reissurahoja.

Lauantaina vedettiin Tomin kanssa perinteiset rapujuhlat. Tai sitsit. No, eniveis. Jotain perinteitä ehkä tuli rikottua, mutta kaikilla oli hauskaa ja ihmiset oli innoissaan vielä tänäänkin moisesta konseptista. Koska suomalainen "aloitetaan tasan viideltä" ei toimi täällä ihan tarkalleen, niin kaikki oli paikalla 18.10. Pari snapsia, pari lasia valkoviiniä, rapuja, pastasalaattia ja tiätty hienot lauluvihkot maksoivat kaikilta (35 ihmistä) 4€. Ja koska Tomin kanssa näytettiin mahtavaa esimerkkiä taitavasta laulamisesta, niin kaikki olivat mukana, vaikka jotkut laulut olivatkin suomeksi. Ei se meteli kieleen katso. Tomin blogissa on kattavampi juttu näistä kemuista, mutta täältä löytyvät mun ottamat kuvat.

Surffauskin alkaa näyttää ihan säännöllisesti oikealta surffaukselta. Lisäherkkuna löysin tuosta vakiorannan läheltä toisen surffimestan, mikä on oikeilla aalloilla mahtava oikean käden breikki. Huonona puolena on kivikkoinen ranta, mutta näillä harjoitustunneilla ei tullut edes mieleen moinen kolarointi. Alkanut oppia tehokkaasti, miten eri aallot kaatuvat niskaan, ja nykyään on harvinaista, että oltaisiin täysin meren armoilla. se ei tietenkään ole yhtä jännittävää, mutta on se ihan kiva osatakin jotain. Tällä viikolla meri antaa taas parastaan, joten päivittäinen mennee pari tuntia. Kiva, että on pystynyt organisoimaan tehokkaasti tämän koulunkäynnin :)

Eilen täällä järkättiin Teräsmies-triathlon. Sairas kilpailu. Ensin lämmitellään 3,8km uiden, sitten ihan kunnon vuoksi pyöräillään 180km ja sit tehdään loppuverryttely maratonin muodossa. Jos joku urheilulaji on Kelttifutiksen lisäksi syntynyt kännivedonlyöntinä, niin se on pakko olla toi. Seiskalta aloittivat, voittaja oli maalissa jo kolmen aikoihin ja viimeisiä juoksijoita laahusti kaduilla vielä klo 22.30. Itse en osallistunut, koska kisassa ei ole vaellusosuutta. Kruununa päivällä oli ilotulitus. Näkisin, että oli surkein ilotulitus, mitä olen ikinä nähnyt. 10m korkea kipinäsuihku 2 minuutin ajan ja päivä oli siinä. Jos itse olisin moisen urheilusuoritteen puskenut, niin olisin vaatinut rahat takaisin.

Jatketaan näillä täällä. Vapun aikoihin tehdään todennäköisesti pieni roadtrip Lesothoon ja vaelletaan siellä ympäriinsä. Kuulemma tolkuttoman hienoja maisemia luvassa ja sieltä tultua ajattelin karata Mozambikiin vähintään viikoksi sukeltamaan. Yhtään sukellusta en ole vielä tehnyt, tarvisi hieman aktivoitua siinäkin.

Lisää sekalaisia kuvia yllämainituista ja muista jutuista on taas täällä. Ja taas muistutuksena, että saa Suomestakin pistää kuulumisia :) Ei se niin tylsä maa voi olla, ettei kenelläkään ole mitään elämässään :)

Benji-video

Silläkin uhalla, että äiti kauhistelee tätä, niin tämä on näytettävä. Eli video siitä kevyestä benjistä, joka tuli hypättyä tuossa pari viikkoa sitten. Tarkkaavaiset kuulevat mun kevyen huudon hypyn alkaessa. Jukka, Tomi ja Jussi kuulivat saman monen sadan metrin päässä tarkkailuasemalta :)

Näillä mennään, pistän ensi viikolla taas jotain päivitystä. Pidetään tänään rapujuhlat kaikille, joten tarjotaan ulkomaalaisille ainakin jotain erilaista.

Nauttikaa maisemista, tekee mieli tehdä toi benji uudestaan. Löytyykö rahoittajia? :)

Arkea pukkaa

En ole kirjoittanut mitään viikkoon, koska tylsä arki puskee niskaan. Kai siitäkin voi jotain kirjoittaa, kun on opiskelu jäänyt hieman pimentoon näissä jutuissa. En tiedä miksi, se vie kuitenkin leijonanosan ajasta. Tai seepranosan, ihan sama.

Viime viikolla läpäisin ainakin hengenpelastuskurssin. Tentti nyt ei ollut ehkä vaikeimmasta päästä, mutta virallinen uintiosuus (400m, 8min) otti hieman koville. Kunto siis kesti sen mahtavasti, mutta 25m jälkeen oikea käsi alkoi pistämään. Siinä sit jauhettiin kiukulla loppumatka, vaikka käsi sattui ihan rehellisesti. No, onpahan paremmin ansaittu. Lisäksi piti näyttää elvytystä, uimalla pelastaa kaveri altaasta ja tehdä kaikkia pieniä turhia juttuja. Ja koska olin ainoa henkilö koko kurssilla, joka käytti aitoja punaisia Baywatch-shortseja, niin olen kurssin moraalinen voittaja.

Ja symbolisena lopetuksena tuolle hienolle Baywaytch-uralle toimi eilen tuulisin päivä yli 2 kuukauteen. Tuuli varasti Jeffrey's Bayssa narulta mun punaiset Baywatch-shortsit ja ilmeisesti vei ne merelle. Rest in peace, ystävät.

Viime viikolla kirjoitin myös ihan oikean esseen stressistä. Tällä viikolla alkaa coping skills, joka käsittelee stressinsietoa. Mitä stressiä? Ainoa asia, josta täällä syntyy moista, on kävellä taksista kotiin pimeässä noin 5m. Tietenkin vois stressata kaikesta, niinku liikenteestä, rahoista, mistä tahansa. Päätin kuitenkin vetää nollalinjalla gradun jälkeen hetken, joten mennään hymyilemään tuolle kurssille.

Ja tällä viikolla saa taas surffata! 10 päivää Cape Townissa ja koko viime viikko tuuli mereltä, joten surffista ei ole tullut mitään. Perjantaina onni kääntyi ja tuuli kääntyi rantatuuleksi ja aallotkin olivat hyvän kokoisia, joten mereen oli mentävä. Luonnollisesti onnistuin telomaan itseni aallon lyödessä laudan täysillä mun jalkapöytään ja pelkäsin jo kertaalleen, että jalka murtui. Ei hätää, pieni (suhteellista) turvotus on ok ja lauantaina taas mereen. Ja lisäksi lauantaina aalto otti laudasta kiinni ja heitti sen evä edellä mun päähän. Tuon jälkeen jalkapöytä oli pienin murhe, eikä ohimomustelma teknisesti ottaen edes häiritse surffausta. Tällä vauhdilla tarvii kyllä ostaa suojavarusteita.

Tämän viikon ennuste lupaa silkkaa hunajaa koko viikoksi. Harmi, että nousuvesi pari viikkoa ajoittuu liian myöhäiseen iltaan, niin tarvii raahautua aamukasteella mereen. Mutta koska ostin uuden kokopitkän märkäpuvun, niin nyt ei tule kylmä, vaikka miten yrittäisi. Naurakaa vaan siellä, ettei kestetä lämpöä, mutta esim. perjantaina pystyi aamupäivällä menemään shortseissa ja ohuessa paidassa mereen. Kahden tunnin päästä pidin tauon ja kävin vaihtamassa ohuen märkäpuvun päälle, eikä se meinannut riittää. On ainakin opittu, että monta päivää merituulta tuo kylmää vettä rannikolle ja kunnon rantatuuli puhaltaa lämpimän pintaveden pois. Väittäisin, että tuon kahden tunnin aikana pintavesi kylmeni monta astetta. Hyi.

Näillä mennään. Ei täällä muita kummempia, mutta nyt ollaan siirrytty aikataulutettuihin sähkökatkoksiin energiapulan takia (Tomin blogissa on tästä hyvä kirjoitus) ja kunnon Afrikkalaiseen tapaan tuokin on pientä arpapeliä. Port Elizabethin kaupungin sivuilta saa hakea oman alueensa odotetut sähkökatkoaikataulut ja sitten Eskomin (energiamonopoli) sivuilta kannattaa tarkastaa sähkökatkon todennäköisyys. Uskomatonta pelleilyä, mutta ei riitä omat resurssit korjaamaan asiaa. Kärsitään sitten.

Kahden tunnin päästä alkaa muuten maahockey. Kuulin viime viikolla, että siinä maila on aina oikean käden puolella, mikä on täysin luonnoton asento. Ja kun juostaan täysillä maila väärässä kädessä, niin lyön randista vetoa, että saan rajuja mustelmia vielä näiden kahden kuukauden aikana. Onneksi toin säärisuojat Suomesta.

Pysykää terveinä siellä ja tulkaa toki käymään. Mä tuun käymään siellä kesäkuussa ja pysyn terveenä täällä. Toivottavasti.