Noniin. Maria laskeutui Afrikkaan ja blogi on ollut hieman jumissa. Ja surffaus. Pystyn silti sanomaan, että kivaa on, mut huolestuttavasti käy surffipäivät vähiin. No, tasapainoillaan tässä sitten parhaimman mukaisesti. Vaikeaa tässä on se, että helmikuusta alkaen ei ole pitänyt suunnitella mitään. Nyt pitää suunnitella kahden henkilön edestä. Ja toinen on nainen. Ei ole helppoa, sanoi Kekkonen ylämäessä.
Koska Port Elizabethissa ei oikeasti ole mitään järkevää näytettävää, niin paettiin aluksi Cape Towniin. Periaatteessa sama kierros kuin aiemmin näin nähtävyyksien osalta, nyt lisänä oli kyllä Robben Island, jonne ei viime kerralla päästy, kun ei varattu ajoissa. Eli Cape Point, Pöytävuori ja Stellenboschin ja Franshoekin viinitilat bongattiin. Ei se tylsää ollut tälläkään kertaa, etenkin, kun Cape Townissa oli uskomaton sumu Pöytävuorelle kiivettäessä. Eli vuoren huipulta näki pelkkiä pilviä kaupungin peittona ja huipulla hengattiin täydellisessä auringonpaisteessa. Hieman kuin olisi lentokoneessa istunut, eli ei voinut valittaa.
Robben Island oli kutakuinkin pakko nähdä. Etelä-Afrikan poliittiset vangit (siis ei-valkoiset) passitettiin kyseiseen loukkoon hyvinkin pienestä syystä ja nuorin vanki oli aikanaan 13-vuotias, joka syytösten mukaan yritti hajoittaa valtion. Samassa vankilassa Nelson Mandela istui elinikäistä tuomiota "terroristikommunistina" ja pääsi pois siis jo 27 vuoden jälkeen. Reilu tuomio. Kierroksella nähtiin pakolliset jutut, eli kalkkikaivos, vartijoiden kylä ja Nelsonin selli, jossa hän istui 8 vuotta. Kierrosta veti entinen vanki, jolta ei tullut kysyttyä tuomion syytä. 15 vuotta hän oli siellä kuitenkin oli istunut, eli kovat oli tuomiot. Poliittisista tuomioista ei myöskään saanut ehdollista vankeutta, eikä valitusoikeutta ollut.
Viime kerralla ei ajettu myöskään ihan Franshoekiin saakka testaamaan viinejä, vaan jäätiin Stellenbonschiin. Koko tuo alue on viinitilaa viinitilan vieressä ja taaskin pääsi testailemaan laatuviinejä ja Franshoekista tilattiin Suomeenkin laatikollinen viinejä. Ei niitä sieltäkään tunnu saavan, niin tilattiin koko satsi ja tiätty ne pitää juoda suoraan pullosta Jussina.
Jos joku on lukenut Suomen lehdistä jotain Etelä-Afrikan levottomuuksista, niin ne ehtivät sopivasti myös Cape Towniin, kun päästiin sinne. Eli homma johtuu siitä, että köyhät mustat paikalliset kiduttavat ja tappavat muualta muuttaneita köyhiä mustia. Poliisi ei reagoinut täällä asiaan mitenkään ensimmäiseen viikkoon ja sitten homma lähtikin lapasesta. Pelkästään viikonlopun aikana Cape Townin ympäristöstä 13000 ihmiseltä lähti koti alta, koko maan luku on noin 30000. Keskustan alueella pelättiin levottomuuksia ja osa kaupoista pysyi kiinni koko viikonlopun. Me vietettiin aikamme keskustan ulkopuolella, ei tehnyt mieli lähteä väkisin testaamaan paikallisten huumorintajua, vaikkei suoranaisia kohteita oltukaan.
Jempsis. Eli täältä saa katsella tämän reissun kuvat, nyt ne on otettu mun uudella järkkärilelulla, joten osa niistä on varmasti hieman tasokkaampia. Opetellaan käyttämään hieman lisää, niin johan saadaan kuvaus uudelle tasolle.
Perjantaina uus reissu tiedossa, koska ei täälläkään jaksa jumittaa. Johannesburgiin lento, sieltä autolla Swazimaahan, Hluhluwe-Infolozin savannille, sieltä Durbanin pohjoispuolta takaisin ja Durbanista lento takaisin. 8 päivää aikaa, tossakin meinaa tulla kiire. Sitten onkin viikko jäljellä ja pakko tulla takaisin. Jösses. Äkkiä se meni ja jos joku keksii keinon tuoda täältä ilmaston ja valtameren sinne, niin tarjoon kaljat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti