Pääsiäisloma

10 päivää meni ja hurahti, tällä kertaa kohteena oli Stellenbosch, Cape Town ja sinne johtava Garden Route, joka on tylsästi ilmaistuna maantie. Ja koska johdonmukaisuus ei ole vahvin alani, niin kronologisen matkakertomuksen sijaan pistetään jutut teemoittain. Jos juttu rönsyilee, niin se on lukijan syytä, ei minun.

Autoilu: Garden Routea väitetään maailman kauneimmaksi maantieksi ja on ihan oikea nähtävyys Etelä-Afrikassa. Ei tuo väite ihan poskellaan ole, koska tie kaartelee uskomattomien vuoristojen, rantojen ja muiden tylsyyksien läpi. Vaikka Cape Towniin on matkaa noin 750km, jokaisesta kilometristä on helppo nauttia pelkkien maisemien takia. Oikeasti kilometrejä tuli 950km, koska piipahdettiin Cape Agulhasissa, Afrikan eteläisimmässä kärjessä. Kuva siitä tässä. Kaupan päälle tiet ovat loistokunnossa, eikä etukäteen varoiteltu Afrikan liikenne näyttänyt ollenkaan pahoja puoliaan. Toisaalta pimeässä ajettiin ehkä 2km. Matkaseurana oli menomatkalla neljä mukavaa nuorta naista Amerikasta, paluumatkalla Jukka, Tomi ja Jussi. Tietenkin paluumatka oli kivempaa :)

Voiton vei silti Cape Townin oma nähtävyyskierros, eli Hyväntoivonniemeä länsipuolelta kiertävä Chapman's Peak. Tielle mahtuu hädintuskin kaksi autoa rinnakkain ja mutkia on enemmän kuin näissä blogiteksteissä. Parhaissa paikoissa tiputusta mereen oli noin 100m ja kallio tien yläpuolella oli yhtä korkea.

Nähtävyydet: Cape Townista jäi näkemättä poliittisten apartheid-vankien koti Robben Island, joten takaisin on vielä mentävä. Oli siellä silti jotain muutakin, joista suosikkina palloilee kaupungin profiilia hallitseva Pöytävuori. Keskustan vieressä on reilu 1000m korkea kivimöhkäle, jonka päälle pääsee kävellen, kiipeillen tai hissillä. Koska Pöytävuori valloitettiin synttäreitä seuraavana päivänä, niin luonnollisesti piti kävellä. Onneksi oma, pitkä kokemus vaelluksista esti pulssin nousut ja hengästymiset. Matka ei ollut pitkä, vain reilu kilometri. Nousua tuossa kilometrissä on kuitenkin noin 700m, joten ihan parkkipaikalla tanssimista se ei ollut. Etenkin, kun edellisillan punaviinin tanniinit nöyryyttivät sydäntä kuin media Kanervaa.

Alas pääsi sentään vaijerihissillä, mikä oli huomattavasti kuvottavampaa kuin kiipeily. Tuulessa huojuva hissi, jonka lattia pyörii, ei ole mukavin matkustusväline, se tuli opittua.

Kaupunkielämä: runsaan kaupunkisuunnistelun lisäksi Cape Townissa oli tarjolla runsaasti viihdettä. MyCoke-festivaali toi kaupunkiin Musen, Chris Cornellin, Kornin, Kaiser Chiefsin ja 30 seconds to Marsin. Loppuviikosta tarjolla oli Cape Town Jazz -festivaali, joka täytti keskustan ensimmäisen illan ilmaistarjonnalla.

Cape Townin parasta antia on kuitenkin valtava ravintolatarjonta, joka on kaiken lisäksi kustannuksiltaan siedettävä. Ei näillä palkoilla ravintoloissa juosta jatkuvasti, mutta pari piti silti kokeilla ja aina poistuttiin tyytyväisenä. Viimeisenä iltana nöyryytettiin paikallista kalateollisuutta maksamalla 11€ sushi-illasta, jossa sai syödä, kunnes yökkäsi. Pienen pieniä kalarullia muuten mahtuu näinkin pieneen naamaan yllättävän monta ja maku on mahtava. Lisää tätä jatkossakin.

Stellenbosch: Etelä-Afrikka tunnetaan myös mahtavien viinien kotina ja sekin piti testata. Stellenbosch on täynnä viinitiloja ja täältä tulevat kaikki parhaat paikalliset viinit. 31 maistettua viiniä viideltä eri tilalta oli mahtava tapa käyttää pari päivää, niin 20% matkasta meni tässä. Kaksi maukkainta viiniä tarttui mukaan ja rahaa niihin meni 7€. Tuohon mullakin on varaa. Lisäksi käytiin brandytehtaalla ja sieltä mukaan tarttui 12-vuotias Van Ryn's -brandy, joka on palkittu pariinkin otteeseen maailman parhaana brandyna. Korkataan tuo sitten Suomessa, kun on aika valmistua.

Muut hassut pikkujutut (2kpl): Vaikka vahingonilo on julmaa ja näinpäinpois, niin silti vuoden parasta tilannekomiikkaa aiheutti paikallinen eläinkunta. Cape Townin eteläkärjessä elää runsaslukuinen paviaanikanta, joka elelee rauhallisesti omaa elämäänsä ja houkuttelee turisteja ottamaan niistä kuvia, että ne saisivat synnytettyä tilannekomiikkaa. Ensimmäinen kohtaaminen paviaanien kanssa päättyi niin, että iso urospaviaani nousi pystyyn, avasi takana olevan (pysäköidyn) auton oven ja hyppäsi autoon. Noin 0,5 sekunnin sisällä viisihenkinen lapsiperhe oli ulkona ja paviaani sai pitää omat bileensä. Ruokaa löytyi pienen mellastuksen jälkeen ja nokkela paviaani suunnisti ulos autosta. Olisihan tuossa voinut käydä pahastikin, mutta koska kukaan ei loukkaantunut, niin nauru oli rankkaa. Videolle en saanut.

Kohtuuttomin esine ikinä löytyi suositusta ostoskeskuksesta. Ostoskeskuksen seinässä oli näppärä(!) pommipussi. Eli jos näet ostoskeskuksessa pommin, tee näin.
a) kävele pommipussiautomaatin luokse, riko lasi ja avaa laatikko

b) avaa pommipussi, aseta kaasupatruuna siihen ja peitä pommi huolellisesti pussilla

c) kävele rauhallisesti (!) pois ja laukaise patruuna narulla

Helppoa, kunhan muistaa olla kiljumatta ja juoksematta täysillä kohti ovea, niinkuin KAIKKI MUUT. Mahtavaa.

Itsemurha-aktiviteetit: Koska Afrikkaan on siunaantunut mäki ja toinenkin, niin niistä saa mahtavia leikkikenttiä niille, joilla itsesuojelu on vähissä. Löydettiin Etelä-Afrikan korkein abseiling, eli köysillä laskeutuminen pitkin kallionseinämää hoituu näppärästi Pöytävuorelta. 112m pystysuoraa jyrkännettä alas kahden sormenpaksuisen narun varassa nosti pulssin aivan tolkuttomiin lukemiin, eikä tässä auttanut mikään kokemus mistään. Huuto siinä tuli. 50m tiputuksen jälkeen jyrkänne kuitenkin loppui ja loppumatkasta jäljellä oli pelkkää ilmaa varpaiden päässä. Tolkuttoman hienot maisemat ja pulssi lähemmäs 200. Turha käydä lenkillä, kun paikallaan roikkuessakin saa sydämen tanssimaan.

Toinen nitro löytyy Tsitsikamman alueelta. Bloukran's Bridge on 216m korkealla ja joku talipää on keksinyt rakentaa sinne maailman korkeimman benjin. 260m kävelyä sillalle jaloissa joustavan metalliverkon päällä ei ilmeisesti ollut riittävän kuvottavaa, koska perillä autuaasti hymyilevät herrasmiehet sitovat nilkkaan tukevan remmin ja mikäli et itse tajua hypätä, he työntävät alas sillalta. 4 sekuntia vapaapudotusta ja vauhti yli 140km/h. Nettopudotus on 160-190m ja pelkästään köyden jouston tuoma jojotus on yli 120m. Koska itse jäin täysin sanattomaksi tästä höykytyksestä, lainaan kuvaukseen Madventures-kirjan viisauden.

"Päräyttävää"

Kaikki kuvat löytyvät täältä ja tiivistettynä tämä maakuntakierros oli mahtava. Nyt on edessä paluu arkeen, eli surffaukseen ja auringonottoon. Näyttää siltä, että tällä vauhdilla paluu Suomeen tulee olemaan rajumpi kuin tuo benji. No, nautitaan nyt ja tsempataan myöhemmin. Ei elämä hosumalla parane.

Surffihehkutusta

Ei pitänyt kirjoitella ennen Cape Townin matkaa, mutta nyt on hieman pakko mehustella vapaapäivien kuningasta. Tänään sopivasti sattui kohdalle vapaapäivä ja surffiennuste näytti neljää tähteä ilman miinuksia. Miinukset tulevat siis huonoista tuulista tai virtauksista ja maksimi on viisi tähteä. Kelikalenteri näytti +32C ja aurinkoista, joten olisi ollut rikos ihmiskuntaa vastaan olla menemättä veteen tänään.

Tuollaiset lämpötilat on täysin kohtuuttomia Suomeen verrattuna, joten myötätunnosta nostin pakkasrajan +20C:een. Eli tänään piti olla 12C plussan puolella ja poutaa. Ei tule niin kova koti-ikävä, kun kesäkelitkin on kuin Suomessa.

Aamukuudelta piti ottaa ensimmäinen kierros, mutta koska oli nollakeli, niin ei oikein lämpötila innostanut. Hieman epätasaista meressä, eikä sitten jaksanut taistella 30min enempää. Ei hätää, harvinainen vapaapäivä mahdollisti pidennetyt aamu-unet, joten lounaan jälkeen pystyi jatkamaan.

Iltapäivällä sitten alkoi se pommitus. Lämpömittari näyttikin vahingossa 17C plussan puolella ja meressä on +4C. Ohuessa paidassa ja lautashortseissa surffaaminen on muutenkin nautinnollisempaa kuin märkäpuvussa ja keli salli sen jotenkuten. Hyvän kokoisia aaltoja, käytännössä tyyntä neljään asti ja kymmeniä poimittuja aaltoja. Ensimmäistä kertaa tuli kunnolla tehtyä ihan surffauksen näköisiä käännöksiä aalloissa, enkä joutunut aaltojen heiteltäväksi kuin pari kertaa. Mahtavaa. Tätä leikkiä piti sitten jatkaa 12.30-18.00, joten uskon meloneeni laudan päällä noin 2155km. Kädet jumittaa jostain syystä.

Huomenna olisi vielä paremmat aallot, mutta taitaa jäädä aamusurffiin huominen leikki, kun tarvii lähteä iltapäivällä Cape Towniin viettämään pääsiäistä. Viime lauantain selkäjumitkin on mennyttä päivää, eli selkä vaan taisi kiukutella, kun sai liikaa liikuntaa ja hierontaa. Tämän päivän surffaus ainakin tuntuu tehneen vain hyvää. Eli terkkuja äidille, terveitä ollaan :)

Tästä siis jatketaan katselemaan tämän maan kehutuinta kaupunkia ja Afrikan eteläisintä niemenkärkeä. Jos joku haluaa mukaan, niin vielä pääsee. Jos ette, niin voin ottaa kuvia. Se on ihan kuin itte olis paikalla, eiks?

Syökää paljon mämmiä ja suklaamunia. Mä keskityn totutusti kasvisruokaan.

At your own risk

Koska eletään Afrikassa, niin täällä tehdään kaikki "omalla vastuulla". Kauppaan, ravintolaan, kirjastoon, leffaan, rannalle, baariin ja oikeastaan kaikkialle mennään "omalla vastuulla". Liian pitkälle tämä periaate meni siinä, kun allekirjoitin hierojalle mennessäni "en pidä hierojaani vastuussa mahdollisesta kuolemastani". Uskomatonta, mutta aina yhtä viihdyttävää. Nyt kaduttaa, että allekirjoitin sopimuksen, koska eilisen hierojan jälkeen elin tänään tuskaisimman päivän pitkään aikaan. Selkä kramppasi liiallisen urheilun ja hieronnan jälkeen niin rajusti, että kaupassa tipuin kaksi kertaa polvilleni ja syvään hengittäminen aiheutti todella rajuja kramppeja. Nyt on taas helpompaa, särkylääkkeet ja piikkilevyt tulivat tarpeeseen.

Ensi torstaina on lähtö Kapkaupunkiin, joten tähän väliin tulee pieni päivitystauko blogille. Siellä ollaan noin 10 päivää ja samalla keikalla on tarkoitus hypätä naru nilkassa alas 216m korkealta sillalta, tarkastaa Stelleboschin viinialue, fiilistellä MyCoke-festivaalilla Musen keikkaa, sekä muuten vaan pitää täysin ansaittu loma pitkän koulu-uurastuksen jälkeen. Pidetään seuraava loma sitten vaikka huhtikuussa, niin vältytään burnoutilta.

Pari viikkoa sitten sain oudoimman idean kuukausiin. Lähetin käsinkirjoitetun kirjeen täysin tuntemattomalle henkilölle Kuopioon. Käskin ihmisten arpoa etu- ja sukunimen ja sen perusteella etsin Finderistä ko. henkilön. Kirjoitin siis Hannalle Kuopioon kuulumisia Afrikasta. En pistänyt sen enempää kontakteja, mutta pyysin lähettämään tekstarin Afrikan numeroon, kunhan kirje on perillä. Vielä ei ole tullut vahvistusta, odotellaan vielä. Ja tein tuon siksi, että mun mielestä olisi aivan mahtavaa saada kirje jostain ja joltain. Toivottavasti kyseinen Hanna on samaa mieltä.

Pistin lisää sekalaisia kuvia tänne, mikäli sellainen ketään kiinnostaa. Tänään käytiin porukalla syömässä, kun oli Jukan synttärit. Hienohko ravintola alku-, pää- ja jälkiruoalla ja hyvällä viinillä. Ei muuten tule halvaksi tollainen, koska tuokin maksoi yli 10€. Pää hajoo tällaisessa hinnoittelussa :)

Maanantaina Baywatch-kurssin (life saving) kuntotesti (400m uintia, 8min) ja huomenna olisi tiedossa mahtava surffipäivä. Enää puuttuu se, että selkä olisi kunnossa, niin voisi oikeasti tehdä jotain. Sopii toivoa, että yön aikana tulee ihmeparannuksia, koska sohvalla makaaminen täällä on ihan yhtä virikkeellistä kuin esim. sohvalla makaaminen Suomessa.

Jaksakaa te siis siellä, mä jaksan täällä. Ja saa niitä kuulumisia Suomesta välittää useamminkin. Tämä ei ole pelkästään suora vihje, tämä on haaste kaikille :)

Afrikan uutisia

Piti poimia tähän pari uutista, kun täällä hoidetaan asioita hieman eri tavalla kuin Suomessa. Ensinnäkin, lakkoilussa mennään pidemmälle kuin Ranskassa. Ensimmäisenä lakkopäivänä pidätettiin 110 ihmistä, kun he
a) yrittivät saada kunnantaloja tulvimaan avaamalla kaikki hanat ja paloletkut
b) kaatoivat katolta myrkkyä
c) mellakoivat teräsputkilla ja veitsillä aseistettuina
Uutinen tästä on täällä.

Toisena päivänä ei paljon säästelty, vaan siirryttiin bensapommeihin ja poltettiin lakkovastustajan talo. Kyllä se niin on, että jos rikkuriksi lähtee, niin seuraukset pitää kestää. Uutinen löytyy täältä.

Jos muutenkin haluaa lukea "hieman" erilaisia uutisia, niin The Herald on hyvähkö. Ei se mikään journalismin helmi ole, mutta ainakin sieltä saan seurattua hieman paikallisia uutisia. Vähän eri meininki kuin Suomessa.

Paistit värikuvina!

Koska on jotenkin tunteetonta syödä eläintä, minkä ulkonäköä ei tiedä, niin nyt sivupalkin menussa on kaikkiin eläimiin kuvalinkit. Mahtavaa. Nyt on siis tunne-elämä korjattu, kun tietää, miltä äskeinen Reebok näyttää. Hyvää lihaa muuten ja kaunis eläin.

Mun saamien tietojen mukaan kaikki mun syömät yksilöt pureskeli ja potki muita yksilöitä. Ja vei niiden lounasrahat ja muuta kiusaamistakin oli havaittavissa. Ja lisäks liian korkea määrä antilooppeja on selkeä liikenneriski ja ne tuhoaa kasvillisuutta. Kyllä se on sellanen homma, ettei niitä voi luonnossakaan pitää, niin tavallaan autan antilooppeja ja ihmisiä. Hyvä olo tulee, kun tietää auttavansa melkein kaikkia.

Jatketaan täällä näillä eväillä, jatkakaa te niillä.

Alexandria

Piti pysyä kotona viikonloppu. Mutta perjantai-illalla päätin kuitenkin lähteä viiden saksalaisen, eli Elmarin, Philipin, Steffin, Martinan ja Cathrinin kanssa vaelluskeikalle 80km päähän Alexandriaan. Vaellusta kehutaan siitä, että se on ainoa paikka koko Etelä-Afrikassa, missä yhdistyvät sademetsä, rantavaellus ja dyynit. Ja lisäksi dyynit ovat koko maan isoimmat, joten ihan pikku hiekkalaatikosta ei ole kyse.

Kuvat keikalta löytyvät täältä. Reissuselitys löytyy alta.

Lauantai: Kunnon saksalaiseen malliin reissuun ei lähdetä myöhässä ajamaan. Lähdetään klo 5 aamulla. Täysin sielutonta toimintaa, mutta koska sain nukkua takakontissa koko menomatkan, niin ei häirinnyt. Tai häiritsi ainakin hieman vähemmän. 19,5km kuljettavana, ensin metsän poikki rannalle, sieltä dyyneille ja sieltä välimajalle.

Mahtavaa puuhaa, mukavasti nähtävää koko ajan ja ilmakin siedettävä +22C ainakin alkuunsa. Rannalle päästyämme pompsahti lämpötila kivasti, kun aurinko tuli pilvestä ja rusketus pääsi taas käyntiin. Näin kokeneena vaeltajana (viimeksi kävellyt reppu selässä toukokuussa 2003) ei olosuhteet paina missään. Olisi silkkaa teeskentelyä sanoa, että oli lämmin tai edes kuuma. Illalla välipysähdys mökillä ja suoraan sänkyyn 19.50. Liian rikki valvoakseen yli kahdeksaan. Ei kävelty kuin 6h30min (plus tauot), joten ei se nyt niiiin rankkaa ollut. Kokeneena vaeltajana tiedän tällaiset jutut.

Sunnuntai: Ylös taas klo 6. Auringonnousut on näyttäviä ja tällä kertaa seurana oli varmaan 1000 delfiiniä, jotka piti meille showta merinäköalaterassillemme. Liikkeelle klo 7, reittinä ensin matalaa pusikkoa 2km, sitten dyynejä 6km ja loppumatka sademetsää rajulla nousulla. Pohkeille otti, mutta koska kokonaismatka oli vain 16,5km, niin kokeneet vaeltajat ei tollaisesta edes väsy. Hengästyy enintään noin vartiksi.

Dyynit olivat rajun rankka osuus. Pahimmissa nousuissa hiekka upotti polviin asti, eikä dyynit ilmeisesti kasva tasaisiksi. Napalmia taivaalta ja asfaltti päälle, sanon minä. Dyynien jälkeen saksalaisjätkät nosti vauhtia ja kävelivät kuin elettäisiin syyskuuta 1939. No, siinähän kävelivät edellä. Steffillä jumitti polvi, niin kokeneena vaeltajana tajusin jäädä jonon viimeiseksi. Näin kukaan ei jäisi jälkeen ja vauhti pysyisi järkevänä.

Sademetsäosuus oli melkein pelkkää nousua ja kokonaisnousua tuli melkein 300m korkeussuunnassa. Olisi tullut edes tasaisesti, mutta tietenkin se toimi melkein intervalliharjoituksena. 500m tasaista ja 500m pystysuoraa kiipeämistä. Joku tolkku tähänkin. Onneksi oma, pitkä kokemus vaelluksista esti hengästymisen.

4h44min (plus tauot) ja oltiin perillä. Ihan tolkuton vauhti ottaen huomioon noi dyynit, mitkä vei mehut sekä miehestä että vesipullosta. Tälläkin kertaa oma, pitkä kokemus vaelluksista esti väsymyksen, enkä kärsinyt vauhdista ja väsymyksestä niin kuin normaalit, painoindeksinsä yläreunassa elävät kauppatieteilijät olisivat tehneet.

Mahtava keikka, lisää tollaisia. Nyt täytyy venytellä kyllä vielä rajusti, koska kokeneet vaeltajat tekee niin. Muuten sattuu huomenna ja rajusti sattuukin.

1kk takana

Mihin sekin nyt jo hurahti? Liian äkkiä menee tämä 4,5kk, jos ensimmäisenä kuukautena ehti hädin tuskin surffaamaan, näkemään leijonia, syömään puolikkaan savannin, dyynilautailemaan, tutustumaan 50 ihmiseen ja jotain muita pikkujuttuja. Tarvii ruveta hoputtamaan muiden juttujen kanssa, tässähän tulee pian kiire kotiin.

Opettavainen kuukausi takana. Ainakin sen kannalta, että on hieman oppinut, mikä täällä toimii ja mikä ei. Syöminen on halpaa. Ja hidasta. Kärsivällisyys on kasvanut, kun tietää jo ennakkoon, että nopea lounas on helposti noin tunnin odotus ja kaupan kassalla Visa Electronin esilleotto tietää kolmen henkilön työllistämistä ja ajan täydellistä seisauttamista. Hyvä, että ihmisillä on töitä, mutta täällä ihmisillä on töitä, koska mikään ei oikein toimi. Ja mikään ei oikein toimi, koska liian monta ihmistä töissä tarkoittaa täällä sitä, ettei kukaan oikeastaan tee mitään. Näppärä kierre.

On myös opittu, että tämä yhteiskunta on menossa tärviölle. Sähköt ei toimi ja tänään päätettiin olla rakentamatta mitään uutta noin puoleen vuoteen, koska sähkö ei riitä. Tuhansia työpaikkoja lähti siinä rytäkässä, eikä se paranna köyhien asemaa yhtään. Ja nykyiset sähköongelmat oli ennustettavissa jo 5-10 vuotta sitten, mutta kukaan ei tehnyt asialle mitään. Tässä sitten ollaan.

Apartheid on nimellisesti historiaa, mutta mustilla on silti surkeimmat duunit ja miljoonia asuu slummeissa peltihökkelien suojassa. East Londonissa mustien suosimassa kaupassa oli mun ja ruotsalaisten lisäks kolme muuta valkoista ja toisessa (paremmassa) kaupassa tilanne oli päinvastainen. Tarjoilija saa täällä palkkaa noin 0,6€/tunti, joten näppärät laskee siitä, miten sillä elää, kun hinnat ei muuten ole dramaattisesti Suomea halvemmat. Paikalliset pelkää, että täällä leviää pakka vielä käsiin. Itse veikkaan, et futiksen MM-kisoista saa hyödyn vain niin pieni osa kansasta, että sen jälkeen on odotettavissa hulinaa.

Rikollisuus ei ole itselle vielä osunut onneksi kohdalle, mutta jos maassa asuu 10 miljoonaa HIV/AIDS-potilasta, joilla on perhe ruokittavana, niin kyllä sen tietää, mihin se johtaa. Tilannetta ei helpota raiskaus- ja korruptiosyytteistä livahtanut pääministeri, josta voi lukea täältä. Suosittelen etenkin "rape charges" ja "corruption charges" -kappaleita. ANC, eli vasemmistopuolue, jota hän johtaa, ei ole yhtään parempi. Siitä voi lukea täältä. Puolueen johdosta (tilastosta riippuen) joko 16% tai 29% on tuomittuja rikollisia. Jösses. Lyhyesti sanoen: täällä kaikki valtioon liittyvä pyörii korruption ympärillä, joten parannuksia tuskin on luvassa. Surullista.

Kaikesta tästä huolimatta täällä on viihtynyt aivan mahtavasti. Valtavan kaunis maa, jossa riittää ihmeteltävää jokaisen kiven takana. Ihmiset ovat ystävällisiä ja systeemiin totuttua pienet ongelmat eivät edes häiritse. Köyhyyttä vastaan ei opintotuella taistella, mutta aion jossain välissä ottaa osaa slummilasten opetukseen tai muuhun tilannetta parantavaan toimintaan. Apu täällä kelpaa varmasti, kunhan löytää oikeat kanavat siihen.

Tästä siis jatketaan. Randi, eli paikallinen valuutta on menettänyt viikossa noin 10% arvostaan, joten tavarat halpenee kotona istuessa. Tänään randi on laskenut iltakuuden ja keskiyön (6h!) välillä noin 5%, kun tuli tieto tuosta rakennusprojektien jäädyttämisestä. Hyvältä siis näyttää talouskasvun kannalta. Suomen yhteiskuntaa oppii ainakin arvostamaan tällaista pelleilyä katsoessa. Harmi, että Suomi on vaan väärässä paikassa kaukana päiväntasaajalta.

Nauttikaa siis paksusta sosiaaliturvasta siellä ja siitä, että kännykän ja hienon auton omistaminen ei ole yllytys rikokseen. Mä nautin täällä omasta olostani sillä välin :)

Salamasota

Parvekkeella oli aika eturivin paikat, kun täällä alkoi viiden tunnin salamailotulitus. Mikäs parvekkeella istuessa, kun kamera jauhaa sarjatulella kuvia. Ukkosesta kertoo jotain se, että 8 peräkkäistä kuvaa 6 sekunnin valotusajalla tallensi salaman. 2600 otettua kuvaa, tulokset löytyy täältä, enjoy.

J-Bay

Parempi määritelmä tuosta kohteesta on varmaan täällä. Keskitytään tässä lähinnä fiilistelemään äärimmäisen pätevästi käytettyä kolmea päivää. Tollasia keikkoja tekis koska tahansa, elämä oli taas hyvää.

Perjantai. Lähtö PE:stä, kolari alta vartissa. Käännöksessä vastaantulija kuulemma etti sytkäriään ja toisen auton keula oli hieman toisten kaistalla. Ei henkilövahinkoja, mutta sytkärimiehen Toyota otti rumaa osumaa. Itse olin Tomin, Jussin ja kahden jenkin kanssa eri autossa, joten ei päästy edes pelästymään.

J-Bayssa homma alkoi hieman paremmin. Muut lapset lähti lautaostoksille ja mä ja Tomi yritettiin päästä surffaamaan. Surkeaa räpellystä, kun aallot oli muuttanut muualle. Joten mentiin kaljalle väittelemään pintin tilavuudesta ja Kolumbuksen Amerikan löytämisestä. Jälkimmäisestä piti väitellä jenkkien kanssa, niiden mielestä se oli 1776. Hieman pieleen.

Iltapäivällä parani hieman ja auringonlaskuun saakka sai polskia. Illalla meksikolaista hostellissa ja parit surffikaljat. Mahtava päivä kuitenkin, lisää tuollaisia.

Lauantai. 8.30 mereen aamusurffille. Klo 6-11 ja 15-19 on hyvää surffiaikaa, niin se pitää käyttää tehokkaasti. Ton mukaan mentiin lauantainakin, välissä käytiin lumilautailemassa dyyneillä. Aivan mahtavaa puuhaa, mutta kun jokainen ihosolu on hiekassa ja sitä löytyy kolmen päivän jälkeenkin päästä ja polvista, niin hieman alkaa rassaamaan. Mustelmia tuli, mutta hauskaa oli.

Illalla taas vapaalla ja sai taas todistaa brittituristien suloliikkeitä, kun ne tarttuu kaljapulloon. Vähän ku katselis sokeiden ja lahjattomien kepulaisten jääkiekkoa. Ei siitä mitään tule. Bonuksena kyllä kuulin sellaisesta, että täällä voi mennä vapaaehtoisena kouluihin opettamaan, koska opettajia ei kuitenkaan ole. Lyhyitä keikkoja ja jos homma lykästää, niin avustan myös rahallisesti. Tämä on siis kiinni vain siitä, että meneekö rahat oikeaan tarkoitukseen. Näiden korruptiotaloutta en lähde tukemaan.

Sunnuntai. Pientä kohmetta aamukasilta ylösnousun aikaan, mutta mereen oli mentävä. Tomi ei päässyt ylös ihan kasilta. Aallot oli poissa käytännössä koko viikonlopun, mutta kyllä niistä edes jotain riemua sai aikaiseks. Koko päivä meni hieman jumittaessa, mutta iltapäivästä päästiin kokeilemaan taas uutta leikkiä. 10km Jeffrey's Baysta on kallioiden välissä syvä lampi, mihin pääsee hyppimään 1-18m korkeudelta. Mahtavaa puuhaa, mutta kantti ei kestänyt kuin 10m, joten puolet huvista jäi kokematta. Kostona tästä ens viikonloppuna maailman korkein siltabenji. 216m tiputusta, ehkä pieni kiljaisu tiedossa.

Pistin kuvia reissusta tänne, käykeehän kurkkimassa. Ja pitäkää ittenne terveinä, mä teen samat täällä.