chilling, chilling

Täällä tehdään vapaa-ajan uutta maailmanennätystä. Koulua on hädin tuskin 4h viikossa, joten ajankäytön kanssa on lähes ongelmia. Surffaus on taas koukuttanut rajusti ja sitä tuleekin sitten harrasteltua päivittäin, siihen päälle uinti (yritän uida vähintään 2km viikossa) ja satunnaiset muut tuskalajit, kuten Paint ball. Lisää keksitään varmasti, ei se ainakaan ajan puutteesta ole kiinni.

Paint ballia käytiin pelaamassa keskiviikkona ja 11-0 voittotilaston lisäks näytettiin Tomin kanssa maailmalle, miten samassa joukkueessa pelataan. Kummankin isoimmat mustelmat on peräisin toisen luodeista :D Ensin Tomi ampui lasit huurussa mua kahden metrin päästä käteen ja 15min myöhemmin teilasin Tomin ristitulessa. Näin se hoituu, kun tiimissä pelataan.

Viikonloppuna tiedossa surffikeikka Jeffrey's Bayhin. Säätiedote lupaa silkkaa hellettä ja aaltotiedote lupaa hyviä aaltoja. Jos joku keksii paremman tavan viettää pari päivää, niin kirjottakaa ylös. Sen jälkeen vien teidät valheenpaljastustestiin :) Niille, jotka asiasta tietävät tai eivät tiedä, niin Jeffrey's Bayssa on pari maailmanluokan surffispottia, joten siellä on odotettavissa silkkaa surffauksen riemujuhlaa. Ainakin toivottavasti.

Viime sunnuntaina ei ollut ihan riemujuhlaa, mut ainakin näyttävät aallot. Ranta-aallot oli 13-jalkaisia, eli yli nelimetrisiä. Pakkohan oli olla niin tyhmä, et kokeilemaan piti päästä ja turpaanhan siinä tuli :) Ensin voimat vei pelkkä mereen pääsy, sitten siellä olo oli silkkaa taistelua ja rantaan tultiin melkein lentämällä, kun yksi aalto päätti heitellä mua. Saldona nolla surffattua aaltoa ja rajun kipeä niska. On se mahtava laji.

Pistin maanantaina lisää kuvia tänne, vedenpitävällä kameralla kävin ottamassa myös surffauskuvia ihan lähituntumasta.

Eli Afrikkaan kuuluu oikein hyvää, kunhan paviaanit ei saa yliotetta kaupungista. Yliopistolta tuli tällainen tervehdys sähköpostiin :)
"Please be aware that there is a stray Baboon currently moving around the Humerail, Humewood and Summerstrand area and visiting our campuses. Please ensure that the animal is left alone, do not approach it, feed it or attempt to chase it. It will move on of its own accord."

Der Führer - autokuski

Matkakertomukset sikseen, nyt on pakko tylyttää saksalaisia. Tai saksalaista. Tomin kämpässä asuu 2m pitkä René, joka on Saksasta. Perusjäyhä saksalaisen stereotypian mallipoika, jolla on kuiva huumorintaju, mahtava Arnold-aksentti ja yleinen rentous on jäätyneen puuaidan tasolla. Ihan jees sälli siis, kunhan sen kanssa ei elä suhteessa ja jaa asuntoa. Siis juuri yksi niistä saksalaisista, jotka pilaa maineen myös kaikilta normaaleilta saksalaisilta.

Lauantaina tuli tähän ihmisjäävuoreen tehtyä parempaa tuttavuutta, kun lähdettiin Tomin ja Renén kanssa 60km päähän Jeffrey’s Bayhin surffikeikalle. Normaalia parempi surffipäivä, mutta paluumatka oli silkkaa saksalaista ilotulitusta. Seuraavia pallokohtia voi pohjustaa sillä, että yleisesti ottaen tietty varovaisuus ja tarkkaavaisuus liikenteessä on oltava täällä korkealla. Ryöstäjiä on totuttua enemmän ja muut autoilijat voi olla holtittomia. Renén ollessa kuskina nostetaan tarkkaavaisuustaso terrorismintorjunnan tasolle ja toimitaan näin:
* Huoltoasemalla on tankkauspalvelu. Pidetään ikkuna auki 5cm, ettei kukaan kuule, mitä toinen sanoo. Myös auton avaimet pitää ujuttaa väkisin tuosta 5cm reiästä, koska bensakorkki on lukossa.
* Maantiellä on pysähdyksiä korjausten takia. Jos ikkunat ovat sattumalta vähän auki, kun heijastinliiveihin pukeutunut kaveri tulee antamaan toimintaohjeita, pistetään ikkuna kiinni ja katsotaan muualle.
* Kaupunkialueella joku voi yrittää ryöstää, joten turvallisinta on ajaa viisi kertaa punaisia päin.
* Myöskään stop-merkkejä ei kannata kunnioittaa. Ne on ryöstäjien ansoja.
* ”Älä luota ikinä keneenkään” voi olla hitusen hankaloittava asenne, jos viettää maassa seuraavat 12kk. En nyt sano, että eletään takki auki jatkuvasti, mutta saksalainen jalkapallomentaliteetti ei kuulu maailmalle.

Mahtava jätkä siis ja mahtava päivä :) Hienoja aaltoja, vaikka tuuli mereltä päin. Pienenä miinuksena sidonta petti ja surffilauta irtosi auton katolta, kun ajettiin motarilla 140km/h. Oho. Pelkkiä pintanaarmuja ja evät rikki, eli täysin korjattavissa. Silti suhteellisen epämiellyttävä fiilis katsella takaikkunasta, kun tärkein esine koko maassa pomppii moottoritiellä. Ensi kerralla osataan sitten paremmin, ettei tule turhia välipäiviä (surffaukseen) opiskeluun.

Chintsa ja Ndunu

Giddiup! Viikonloppuna tuli tarkastettua Wild Coastin eteläkärki, eli Chintsa. Lyhyesti sanottuna aivan mahtava paikka keskellä kaunista luontoa ja bonuksena vielä meren rannalla. Hostel oli rakennettu rinteeseen, joten rannalle pääsi kävelemällä ja metsässä sai ihastella mm. käärmettä, joka tunki yhteen huoneeseen. Mahtavaa :) Samalla keikalla tuli nähtyä lähietäisyydeltä muutama kirahvi, seepra, leijona ja monta pihvilihan näköistä antilooppia. Ikwenkwezin riistapuisto oli siinä lähellä, joten sielläkin tuli siis käytyä. Noita riistapuistoja piisaa tässä maassa lähes joka mutkassa, mutta pienimmissä on vain harvoin petoeläimiä. Ei ne tuollakaan vapaana tallustelleet, vaan leijonat ja gepardit oli eristetty omille alueilleen. Näyttäviä ne on silti. Mut hyvä, että ovat aitauksessa. Yrittävät kuitenkin syödä mun menuni ja sellaista ei katsella hyvällä.

Lisähehkutusta ansaitsee valtatie (!) N2, joka menee vuoristojen ja laaksojen välistä aivan järkyttävän hienojen maisemien läpi. Harvemmin jaksaa ajamisesta nauttia noin paljon ja Pohjois-Irlannin ja Melbournen maisemareitit jäi täysin kakkosiks tuolle.

Keskiviikkona tehtiin samanaiheinen keikka Ndunun puistoon, jossa pääsi itse ajamaan mönkijöillä. Aikamoista huijausta antaa käyttöön 250-kuutioinen mönkijä ja sen jälkeen kieltää ajamasta yli 20km/h. Toisaalta se valvonta piti meidät ehkä hengissä, kyllä sen tietää, miten homma olis karannut lapasesta, jos oltaisiin vapaasti saatu päristellä. Tuolla ei leijonia tms. ollut, mutta kirahveja ja satoja muita pihvilihoja juoksi ympäriinsä ja maisemat oli paremmat kuin hyvät.

Kuvia löytyy sivupalkista löytyvän linkin takaa ja niitä lisäillään pikkuhiljaa. Meille tuli kotiin netti ja se hajos samantien. Oli mahtavaa soittaa asiakaspalveluun, kun vajaan tunnin jonotuksen päätteeksi piti vakuuttaa niille, että meillä oikeasti toimi netti jossain välissä. Siellä väittivät, ettei meillä ole nettiä, ni sitä ei voi korjata. Mahtavaa palvelua. Myös nykyinen kotiosoite löytyy sivupalkista ja synttärikortit, -onnittelut, -lahjat, -lahjakortit, -shekit ja -paketit voi lähettää tänne. Eikä sitten mitään postiennakkopaketteja :)

Talokompleksia viritellään just turvallisemmaks (lisää sähköaitaa ja vartiointipalvelua), kun jonkun liikemiehen kämppään tunkeutu ryöstäjä, joka vielä riehu puukolla. En tiedä koko settiä, mutta meillä on aina ovet lukossa ja tullaan taksilla suoraan kotiovelle. Ei olla suurimmassa vaarassa, mutta varovaisempia varmasti jatkossa. Vaikutti aika suunnitellulta, koska perushörhöjen on käytännössä mahdotonta päästä taloalueelle muutenkaan. Jatkossa vielä vaikeampaa, joten ei syytä huoleen.

Hyvä elämä jatkuu siis, aurinkoa piisaa, surffi on mahtavaa ja liha on halpaa. Jatketaan näillä ja pidetään jatkossakin kivaa :) Lupaavalta näyttää. Hyvää vointia kaikille ja iloitkaa lähestyvästä kesästä :)

Chuck Norris

Päivän kevennyksenä paras vitsi aikoihin.

"Chuck Norris näki tiellä haavoittuneen peuran ja otti sen syliinsä. Chuck paransi peuran haavan parrallaan ja peura kiitti nuolemalla Chuckin poskea. Tämän jälkeen Chuck taittoi siltä niskat ja tappoi sen.

Koska Chuck Norris antaa Ja Chuck Norris ottaa."

Laatua!

Faunan kuolema

Ostettiin kämppään maanantaina grilli ja välittömästi päästettiin mopo käsistä. Ekana iltana Markus kävi lihakaupassa ja osti kaikkea, mitä Euroopasta ei saa. Siksi ollaan syöty viimeiset kolme päivää pahkasikaa, seepraa, springbokia (hyppyantilooppia), strutsia, kudua, elandia, wildebosia ja gemsbuckia. Yli 4kg lihaa ja rahaa meni alle 30€, vaikka yli puolet lihasta oli file-tavaraa. Ei näitä hintoja voi kuin rakastaa.

Toisin sanoen Lonely Planet on nykyään meidän ruokalista, mikä on ainakin mun mielestä kaikessa brutaaliudessaan tosi hauska juttu :) Vielä on menussa hyvä lista eläimiä käymättä ja toistaiseksi vain seepra on todettu huonoksi lihaksi, se maistuu ihan vanhalle kalalle. Kudu ja springbok pääsi mun suosikkilistalle välittömästi ja ne pääsevät tulelle varmasti myöhemminkin. Ja jos kasvissyöjät nyt riehuu siellä, että tämä on väärin, niin
a) kaikki tuo on luonnonpuistosta ammuttua riistaa, joten yhtään viljelysmaata ei olla tuhottu
b) leijonat ja hyeenat olis kuitenkin vieneet noilta hengen ja rahat, jos me ei oltais ehditty ensin
c) näin naurettavan lihamäärän syönnillä on pakko olla jo työllistävä vaikutus
--> Meat Fest saa jatkua, vielä on monta eläintä syömättä :)

Viikonloppuna tiedossa keikka Cintsaan, missä Johanna oli töissä. Siellä saa ilmeisesti nöyryyttää hevosia ja norsuja ratsastamalla niillä ja on muutenkin virikkeellinen paikka. Oli tässä aikakin tauolle, viikolla oli kuitenkin yli 2h koulua. Jotenkin tuntuu, että tässä joutuu henkisesti hieman rappiolle, kun gradusykähdyksen jälkeen on vapaa-aikaa yli äyräiden. No, otetaan ilo irti tästä, kun kerran olen hommat näin junaillut :)

Nenäiho näyttää aurinkohoidon jälkeen ihan muovilta, nyt tiedän, miltä Michael Jacksonilta tuntuu. Eikä se helpotu sillä, että täällä on ollu ihanteelliset surffikelit koko viikon ja tänään (keskiviikkona) sain elämäni isoimman aallon. Mahtava fiilis, kun yli 7’ (2+m) aalto vie mennessään ja jopa niin, että pysyy pystyssä :) Viikonloppuna lupailtiin jopa 11’ aaltoja, eli melkein nelimetrisiä. Hieman liikaa tässä vaiheessa, toivottavasti siellä Cintsassa on pienempiä. Muuten käy vielä hassusti.

Aaltoja!

Noniin. Päästiinhän siihen asiaan. Tänään (maanantai) aamulla oli lähes ihanneolosuhteet surffaukselle, ei tuulta ja aallotkin vielä inhimillisissä mitoissa. Ei näin 19kk jälkeen heti täysin liekeissä ole, mut pääsipähän hieman aallolle. Ja lapsi on onnellinen :) Homma vaan tietenkin paranee ajan myötä, vieläkin on takaraivossa se Ausseissa sattunut pieni haveri, joten varovaisesti mennään. Kyllä se itsesuojeluvaistokin pian himmenee, ei hätiä. Niille, jotka asiasta jotain tietää/on kiinnostunut, niin ostin sellaisen 6’4” Fish tail -laudan, joka on normaalia leveämpi, että pääsisi edes joskus pystyyn sen kanssa. Hyvin toimii.

Lauantainakin tuli piipahdettua vedessä. Ei pitänyt surffata, koska olosuhteet oli aivan kamalat, mut tuli sitä silti kokeiltua, kun Jukka ja Tomikin menivät. Ei surffauksesta tullut juuri mitään, mut otin ainakin pahasti turpaan Herra Auringolta. Mahtavaa ajattelukykyä osoittaa se, ettei ole elokuun jälkeen edes nähnyt aurinkoa ja sit menee kolmeksi tunniksi rannalle ilman paitaa ja ottaa Suomen nopeimman instant-rusketuksen No, kai se on normaalia, että suihkussa käyminen sattuu ja iho on punaisempi ku Neuvostoliitto. Lisäksi lauantaina ranta oli täynnä bluebottleja (meduusoja). Ilmeisesti aina merituulen aikaan ne äpärät ajautuu rantavesiin ja tuskariski kasvaa rajusti. Niillä on vajaa 2m pitkä poltinelin ja niitä oli rantahiekalla kymmeniä silloin. No pain, no gain, eli minun surffausta ei pienet tirriäiset estä. Yrittäköön. Ainakaan lauantaina ei napsahtanut kohdalle, katsotaan, jos tulevaisuudessa.

Pitäisi pian ampaista koululle varmistamaan kurssivalinnat ja iltapäivällä on Life Saving -kurssi. Oletan, että se on sitä, että juostaan hidastetusti rannalla ja välillä nauretaan David Hasselhoffin ja silikoniviritettyjen naisten kanssa. Muuten näkisin, et mua on vedätetty. Onneksi otin punaiset uimashortsit mukaan, niin pääsee heti oikeaan tunnelmaan. I’ll be ready.

Port Elizabeth

Torstaiaamulla viimein pääsi perille. Pisti hieman hajottamaan toi matkailu, kun tiistaiyonä valvoi passin takia ja keskiviikkona ei muuten vaan nukkunut, kun saksalaislennolla jouduin lentokoneen karjaosastolle (lentokoneen takaosa), eikä siellä sit tullut nukkumisesta mitään.

Kämppä oli valmiina saapuessa, asun Multisillan Jukan ja yhden saksalaisen Markuksen kanssa. Ensi viikolla tulee netti kotiin ja kämpän kahdelta parvekkeelta näkee merelle. Ei tarvii siis arvailla aaltojen kokoa :) Harmi kyllä, et meidän ja rannan välissä on yks kämppä, joka peittää osittain meidän merinäkoalan.

Ei tässä ole hirveästi ehtinyt havannoida, ekana päivänä käytiin hieman ostoksilla ja syomässä ja illalla pidettiin viininmaisteluja. Kiva tollasia iltoja viettää, kun (hienoon) viiniin meni 3.5e ja lampaan ja naudanpihviin yhteensä noin 3e. Lisäbonuksena paikallinen valuutta on romahtanut kuukaudessa ja eurolla saa yli 10% enemmän kuin vielä tammikuussa.

Kurssit sain valittua, otin kaks kurssia psykologiaa, maahockeyta ja hengenpelastusta. Noissa pääsi helpoimmalla, kitaratunteja en kehdannut ottaa (aivan varmasti tarvitsisin).

Viikonloppuna edessä jonkinnäkoiset rantakemut, surffilaudan osto (ehkä, jos saadaan auto) ja yleistä hengailua. Ei taida olla uskottavaa väittää tässä, et opiskelijat elää koyhyysrajalla. Väitän silti, ihan vaan myotätunnosta muita kohtaan :)

Avaan piakkoin jonkinnäkoistä kuvasivua jonnekin. Täältä koululta ei jaksa säätää, kun netti on hitaampaa ku huonolla modeemilla. Kotiin sentään tulee laajakaista. Ja siivooja, sellaisen tilaaminen on halvempaa kuin imurin ostaminen :D

Lähetys rr025441471fi tallessa

Jee! Perkele. Jee!

Passi ja viisumi löytyivät kuitenkin ennen lähtöä ja saan ne jo 2,5h ennen koneen nousua. Yollä passi löytyi Hämeenlinnasta ja sieltä se lähetettiin Turkuun ja Isi Karvinen lähti kuriiripalveluna tuomaan sitä tänne. Mahtavaa. Huraa isille.

80€ maksoin siis turhaan, koska piti pelata edes hieman varman päälle. Tämän aion rajusti periä takaisin Itellalta, mut saas nähdä, miten käy. Ne ei varsinaisesti oo myöhässä, mut toisaalta niillä ei ollut yli 30 tuntiin käryäkään, missä yks kirjattu kirje vois olla. Joudun ehkä hieman rankaisemaan niitä tosta. Itellan asiakaspalvelustakin luvattiin aurinkoisella äänensävyllä, et "se reklamaatioprosessi kestää sit viikkoja". Ei mikään ihme, jos se tarvii hoitaa postitse.

Eli turhaan tässä taas jännäiltiin, tarvii ottaa jatkossa iisimmin. Näkisin, et tästä hyvästä surffausta tarvii harjoittaa suunniteltua enemmän.

Kaksoispassi

Noniin. Yleisön painostuksesta johtuen piti avata tällainen blogi. Onhan aivan mahtavaa, että tänne Intter-nettiin mahtuu näinkin laadukasta sisältöä, enkä siksi voi jättää tätä tilaisuutta käyttämättä. Mutta virallisesti silti hieman vastustan tätä. Ja jos kukaan ei lähetä Suomesta mulle ihan oikeeta (sähkö)postia, ni suljen tämän :)

(Tässä ekassa kirjoituksessa voi esiintyä kirosanoja. Lähinnä siks, että nyt niillä on pätevä syy olemassaoloonsa)

Matka alkoi täydellisesti. 3 viikkoa ei riittänyt Etelä-Afrikan suurlähetystölle viisuminkäsittelyyn, joten ne lähetti viisumin päivää ennen lähtöä. Koska kyseessä on kirjattu kirje, niin se olisi helppo löytää, mikäli jotain sattuisi matkalla. Näin siis, jos elettäis maailmassa, missä enemmistö ihmisistä olisi päteviä tekemään työnsä. Mutta koska maailma on mitä on, niin meillä on Itella. Tiivistän tän koko jutun käytyyn puhelinkeskusteluun.
Petri: "Missä mun kirjattu kirje on? Se ei tullut kotiin, joten voin hakea sen mistä tahansa. Mut tarviin sen kuitenkin heti"
Itella: "No, kirjatut kirjeet tulee joko perille päivässä tai joskus kahdessa. Ei hätää"
Petri: "Eiku oikeesti. Lähden maasta huomenna ja siinä kuoressa on mun passi. Mistä postista voin hakea sen?"
Itella: "Katsotaas. Se on otettu lajittelukeskukseen 16h sitten. Nyt kukaan ei tiedä, missä se on"
Petri: "Eikös kirjatun kirjeen tarkoitus ole se, että te tiedätte, missä se on?"
Itella: "No se on ehkä lähtenyt jo Helsingistä. Mutta ei oikein tiedetä minne"

--> Viimeinen tieto sen olinpaikasta on nyt 28h vanhaa tietoa. Sen jälkeen olen kuullut noin 8 kertaa "Hei, toivotaan, et se löytyy". Älä saatana, mä oon rukoillut, että pääsen lentokoneeseen pelkällä hymyllä.

Plan B: Hain kaksoispassin Pasilan poliisilta, maksoin siitä 80€, eikä mulla oo siltikään viisumia, koska se on liimattu mun oikeeseen passiin. Saas nähdä, mitä sanovat Etelä-Afrikassa. Puhumalla mennään kokeilemaan.

Toi välikohtaus suututti niin paljon, et
a) en saa nyt unta ja päätin aloittaa tämän blogin
b) nimesin tän blogin sen mukaan

Lisäksi taitoin nilkkani, kun parkkipaikka oli jäässä ja nyt se on hieman turvonnut. Mahtava lähtöpäivä kaiken kaikkiaan. Kokeillaan kirjoittaa jotain positiivista, kun päästään perille :)