Port Elizabeth

Torstaiaamulla viimein pääsi perille. Pisti hieman hajottamaan toi matkailu, kun tiistaiyonä valvoi passin takia ja keskiviikkona ei muuten vaan nukkunut, kun saksalaislennolla jouduin lentokoneen karjaosastolle (lentokoneen takaosa), eikä siellä sit tullut nukkumisesta mitään.

Kämppä oli valmiina saapuessa, asun Multisillan Jukan ja yhden saksalaisen Markuksen kanssa. Ensi viikolla tulee netti kotiin ja kämpän kahdelta parvekkeelta näkee merelle. Ei tarvii siis arvailla aaltojen kokoa :) Harmi kyllä, et meidän ja rannan välissä on yks kämppä, joka peittää osittain meidän merinäkoalan.

Ei tässä ole hirveästi ehtinyt havannoida, ekana päivänä käytiin hieman ostoksilla ja syomässä ja illalla pidettiin viininmaisteluja. Kiva tollasia iltoja viettää, kun (hienoon) viiniin meni 3.5e ja lampaan ja naudanpihviin yhteensä noin 3e. Lisäbonuksena paikallinen valuutta on romahtanut kuukaudessa ja eurolla saa yli 10% enemmän kuin vielä tammikuussa.

Kurssit sain valittua, otin kaks kurssia psykologiaa, maahockeyta ja hengenpelastusta. Noissa pääsi helpoimmalla, kitaratunteja en kehdannut ottaa (aivan varmasti tarvitsisin).

Viikonloppuna edessä jonkinnäkoiset rantakemut, surffilaudan osto (ehkä, jos saadaan auto) ja yleistä hengailua. Ei taida olla uskottavaa väittää tässä, et opiskelijat elää koyhyysrajalla. Väitän silti, ihan vaan myotätunnosta muita kohtaan :)

Avaan piakkoin jonkinnäkoistä kuvasivua jonnekin. Täältä koululta ei jaksa säätää, kun netti on hitaampaa ku huonolla modeemilla. Kotiin sentään tulee laajakaista. Ja siivooja, sellaisen tilaaminen on halvempaa kuin imurin ostaminen :D

Lähetys rr025441471fi tallessa

Jee! Perkele. Jee!

Passi ja viisumi löytyivät kuitenkin ennen lähtöä ja saan ne jo 2,5h ennen koneen nousua. Yollä passi löytyi Hämeenlinnasta ja sieltä se lähetettiin Turkuun ja Isi Karvinen lähti kuriiripalveluna tuomaan sitä tänne. Mahtavaa. Huraa isille.

80€ maksoin siis turhaan, koska piti pelata edes hieman varman päälle. Tämän aion rajusti periä takaisin Itellalta, mut saas nähdä, miten käy. Ne ei varsinaisesti oo myöhässä, mut toisaalta niillä ei ollut yli 30 tuntiin käryäkään, missä yks kirjattu kirje vois olla. Joudun ehkä hieman rankaisemaan niitä tosta. Itellan asiakaspalvelustakin luvattiin aurinkoisella äänensävyllä, et "se reklamaatioprosessi kestää sit viikkoja". Ei mikään ihme, jos se tarvii hoitaa postitse.

Eli turhaan tässä taas jännäiltiin, tarvii ottaa jatkossa iisimmin. Näkisin, et tästä hyvästä surffausta tarvii harjoittaa suunniteltua enemmän.

Kaksoispassi

Noniin. Yleisön painostuksesta johtuen piti avata tällainen blogi. Onhan aivan mahtavaa, että tänne Intter-nettiin mahtuu näinkin laadukasta sisältöä, enkä siksi voi jättää tätä tilaisuutta käyttämättä. Mutta virallisesti silti hieman vastustan tätä. Ja jos kukaan ei lähetä Suomesta mulle ihan oikeeta (sähkö)postia, ni suljen tämän :)

(Tässä ekassa kirjoituksessa voi esiintyä kirosanoja. Lähinnä siks, että nyt niillä on pätevä syy olemassaoloonsa)

Matka alkoi täydellisesti. 3 viikkoa ei riittänyt Etelä-Afrikan suurlähetystölle viisuminkäsittelyyn, joten ne lähetti viisumin päivää ennen lähtöä. Koska kyseessä on kirjattu kirje, niin se olisi helppo löytää, mikäli jotain sattuisi matkalla. Näin siis, jos elettäis maailmassa, missä enemmistö ihmisistä olisi päteviä tekemään työnsä. Mutta koska maailma on mitä on, niin meillä on Itella. Tiivistän tän koko jutun käytyyn puhelinkeskusteluun.
Petri: "Missä mun kirjattu kirje on? Se ei tullut kotiin, joten voin hakea sen mistä tahansa. Mut tarviin sen kuitenkin heti"
Itella: "No, kirjatut kirjeet tulee joko perille päivässä tai joskus kahdessa. Ei hätää"
Petri: "Eiku oikeesti. Lähden maasta huomenna ja siinä kuoressa on mun passi. Mistä postista voin hakea sen?"
Itella: "Katsotaas. Se on otettu lajittelukeskukseen 16h sitten. Nyt kukaan ei tiedä, missä se on"
Petri: "Eikös kirjatun kirjeen tarkoitus ole se, että te tiedätte, missä se on?"
Itella: "No se on ehkä lähtenyt jo Helsingistä. Mutta ei oikein tiedetä minne"

--> Viimeinen tieto sen olinpaikasta on nyt 28h vanhaa tietoa. Sen jälkeen olen kuullut noin 8 kertaa "Hei, toivotaan, et se löytyy". Älä saatana, mä oon rukoillut, että pääsen lentokoneeseen pelkällä hymyllä.

Plan B: Hain kaksoispassin Pasilan poliisilta, maksoin siitä 80€, eikä mulla oo siltikään viisumia, koska se on liimattu mun oikeeseen passiin. Saas nähdä, mitä sanovat Etelä-Afrikassa. Puhumalla mennään kokeilemaan.

Toi välikohtaus suututti niin paljon, et
a) en saa nyt unta ja päätin aloittaa tämän blogin
b) nimesin tän blogin sen mukaan

Lisäksi taitoin nilkkani, kun parkkipaikka oli jäässä ja nyt se on hieman turvonnut. Mahtava lähtöpäivä kaiken kaikkiaan. Kokeillaan kirjoittaa jotain positiivista, kun päästään perille :)