maanantai 31. maaliskuuta 2008

Pääsiäisloma

10 päivää meni ja hurahti, tällä kertaa kohteena oli Stellenbosch, Cape Town ja sinne johtava Garden Route, joka on tylsästi ilmaistuna maantie. Ja koska johdonmukaisuus ei ole vahvin alani, niin kronologisen matkakertomuksen sijaan pistetään jutut teemoittain. Jos juttu rönsyilee, niin se on lukijan syytä, ei minun.

Autoilu: Garden Routea väitetään maailman kauneimmaksi maantieksi ja on ihan oikea nähtävyys Etelä-Afrikassa. Ei tuo väite ihan poskellaan ole, koska tie kaartelee uskomattomien vuoristojen, rantojen ja muiden tylsyyksien läpi. Vaikka Cape Towniin on matkaa noin 750km, jokaisesta kilometristä on helppo nauttia pelkkien maisemien takia. Oikeasti kilometrejä tuli 950km, koska piipahdettiin Cape Agulhasissa, Afrikan eteläisimmässä kärjessä. Kuva siitä tässä. Kaupan päälle tiet ovat loistokunnossa, eikä etukäteen varoiteltu Afrikan liikenne näyttänyt ollenkaan pahoja puoliaan. Toisaalta pimeässä ajettiin ehkä 2km. Matkaseurana oli menomatkalla neljä mukavaa nuorta naista Amerikasta, paluumatkalla Jukka, Tomi ja Jussi. Tietenkin paluumatka oli kivempaa :)

Voiton vei silti Cape Townin oma nähtävyyskierros, eli Hyväntoivonniemeä länsipuolelta kiertävä Chapman's Peak. Tielle mahtuu hädintuskin kaksi autoa rinnakkain ja mutkia on enemmän kuin näissä blogiteksteissä. Parhaissa paikoissa tiputusta mereen oli noin 100m ja kallio tien yläpuolella oli yhtä korkea.

Nähtävyydet: Cape Townista jäi näkemättä poliittisten apartheid-vankien koti Robben Island, joten takaisin on vielä mentävä. Oli siellä silti jotain muutakin, joista suosikkina palloilee kaupungin profiilia hallitseva Pöytävuori. Keskustan vieressä on reilu 1000m korkea kivimöhkäle, jonka päälle pääsee kävellen, kiipeillen tai hissillä. Koska Pöytävuori valloitettiin synttäreitä seuraavana päivänä, niin luonnollisesti piti kävellä. Onneksi oma, pitkä kokemus vaelluksista esti pulssin nousut ja hengästymiset. Matka ei ollut pitkä, vain reilu kilometri. Nousua tuossa kilometrissä on kuitenkin noin 700m, joten ihan parkkipaikalla tanssimista se ei ollut. Etenkin, kun edellisillan punaviinin tanniinit nöyryyttivät sydäntä kuin media Kanervaa.


Alas pääsi sentään vaijerihissillä, mikä oli huomattavasti kuvottavampaa kuin kiipeily. Tuulessa huojuva hissi, jonka lattia pyörii, ei ole mukavin matkustusväline, se tuli opittua.

Kaupunkielämä: runsaan kaupunkisuunnistelun lisäksi Cape Townissa oli tarjolla runsaasti viihdettä. MyCoke-festivaali toi kaupunkiin Musen, Chris Cornellin, Kornin, Kaiser Chiefsin ja 30 seconds to Marsin. Loppuviikosta tarjolla oli Cape Town Jazz -festivaali, joka täytti keskustan ensimmäisen illan ilmaistarjonnalla.


Cape Townin parasta antia on kuitenkin valtava ravintolatarjonta, joka on kaiken lisäksi kustannuksiltaan siedettävä. Ei näillä palkoilla ravintoloissa juosta jatkuvasti, mutta pari piti silti kokeilla ja aina poistuttiin tyytyväisenä. Viimeisenä iltana nöyryytettiin paikallista kalateollisuutta maksamalla 11€ sushi-illasta, jossa sai syödä, kunnes yökkäsi. Pienen pieniä kalarullia muuten mahtuu näinkin pieneen naamaan yllättävän monta ja maku on mahtava. Lisää tätä jatkossakin.


Stellenbosch: Etelä-Afrikka tunnetaan myös mahtavien viinien kotina ja sekin piti testata. Stellenbosch on täynnä viinitiloja ja täältä tulevat kaikki parhaat paikalliset viinit. 31 maistettua viiniä viideltä eri tilalta oli mahtava tapa käyttää pari päivää, niin 20% matkasta meni tässä. Kaksi maukkainta viiniä tarttui mukaan ja rahaa niihin meni 7€. Tuohon mullakin on varaa. Lisäksi käytiin brandytehtaalla ja sieltä mukaan tarttui 12-vuotias Van Ryn's -brandy, joka on palkittu pariinkin otteeseen maailman parhaana brandyna. Korkataan tuo sitten Suomessa, kun on aika valmistua.


Muut hassut pikkujutut (2kpl): Vaikka vahingonilo on julmaa ja näinpäinpois, niin silti vuoden parasta tilannekomiikkaa aiheutti paikallinen eläinkunta. Cape Townin eteläkärjessä elää runsaslukuinen paviaanikanta, joka elelee rauhallisesti omaa elämäänsä ja houkuttelee turisteja ottamaan niistä kuvia, että ne saisivat synnytettyä tilannekomiikkaa. Ensimmäinen kohtaaminen paviaanien kanssa päättyi niin, että iso urospaviaani nousi pystyyn, avasi takana olevan (pysäköidyn) auton oven ja hyppäsi autoon. Noin 0,5 sekunnin sisällä viisihenkinen lapsiperhe oli ulkona ja paviaani sai pitää omat bileensä. Ruokaa löytyi pienen mellastuksen jälkeen ja nokkela paviaani suunnisti ulos autosta. Olisihan tuossa voinut käydä pahastikin, mutta koska kukaan ei loukkaantunut, niin nauru oli rankkaa. Videolle en saanut.


Kohtuuttomin esine ikinä löytyi suositusta ostoskeskuksesta. Ostoskeskuksen seinässä oli näppärä(!) pommipussi. Eli jos näet ostoskeskuksessa pommin, tee näin.
a) kävele pommipussiautomaatin luokse, riko lasi ja avaa laatikko
b) avaa pommipussi, aseta kaasupatruuna siihen ja peitä pommi huolellisesti pussilla
c) kävele rauhallisesti (!) pois ja laukaise patruuna narulla


Helppoa, kunhan muistaa olla kiljumatta ja juoksematta täysillä kohti ovea, niinkuin KAIKKI MUUT. Mahtavaa.

Itsemurha-aktiviteetit: Koska Afrikkaan on siunaantunut mäki ja toinenkin, niin niistä saa mahtavia leikkikenttiä niille, joilla itsesuojelu on vähissä. Löydettiin Etelä-Afrikan korkein abseiling, eli köysillä laskeutuminen pitkin kallionseinämää hoituu näppärästi Pöytävuorelta. 112m pystysuoraa jyrkännettä alas kahden sormenpaksuisen narun varassa nosti pulssin aivan tolkuttomiin lukemiin, eikä tässä auttanut mikään kokemus mistään. Huuto siinä tuli. 50m tiputuksen jälkeen jyrkänne kuitenkin loppui ja loppumatkasta jäljellä oli pelkkää ilmaa varpaiden päässä. Tolkuttoman hienot maisemat ja pulssi lähemmäs 200. Turha käydä lenkillä, kun paikallaan roikkuessakin saa sydämen tanssimaan.


Toinen nitro löytyy Tsitsikamman alueelta. Bloukran's Bridge on 216m korkealla ja joku talipää on keksinyt rakentaa sinne maailman korkeimman benjin. 260m kävelyä sillalle jaloissa joustavan metalliverkon päällä ei ilmeisesti ollut riittävän kuvottavaa, koska perillä autuaasti hymyilevät herrasmiehet sitovat nilkkaan tukevan remmin ja mikäli et itse tajua hypätä, he työntävät alas sillalta. 4 sekuntia vapaapudotusta ja vauhti yli 140km/h. Nettopudotus on 160-190m ja pelkästään köyden jouston tuoma jojotus on yli 120m. Koska itse jäin täysin sanattomaksi tästä höykytyksestä, lainaan kuvaukseen Madventures-kirjan viisauden.

"Päräyttävää"


Kaikki kuvat löytyvät täältä ja tiivistettynä tämä maakuntakierros oli mahtava. Nyt on edessä paluu arkeen, eli surffaukseen ja auringonottoon. Näyttää siltä, että tällä vauhdilla paluu Suomeen tulee olemaan rajumpi kuin tuo benji. No, nautitaan nyt ja tsempataan myöhemmin. Ei elämä hosumalla parane.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Olis maistunut mullekin. Kiitsarit kattavasta kertomuksesta!