Arkea pukkaa

En ole kirjoittanut mitään viikkoon, koska tylsä arki puskee niskaan. Kai siitäkin voi jotain kirjoittaa, kun on opiskelu jäänyt hieman pimentoon näissä jutuissa. En tiedä miksi, se vie kuitenkin leijonanosan ajasta. Tai seepranosan, ihan sama.

Viime viikolla läpäisin ainakin hengenpelastuskurssin. Tentti nyt ei ollut ehkä vaikeimmasta päästä, mutta virallinen uintiosuus (400m, 8min) otti hieman koville. Kunto siis kesti sen mahtavasti, mutta 25m jälkeen oikea käsi alkoi pistämään. Siinä sit jauhettiin kiukulla loppumatka, vaikka käsi sattui ihan rehellisesti. No, onpahan paremmin ansaittu. Lisäksi piti näyttää elvytystä, uimalla pelastaa kaveri altaasta ja tehdä kaikkia pieniä turhia juttuja. Ja koska olin ainoa henkilö koko kurssilla, joka käytti aitoja punaisia Baywatch-shortseja, niin olen kurssin moraalinen voittaja.

Ja symbolisena lopetuksena tuolle hienolle Baywaytch-uralle toimi eilen tuulisin päivä yli 2 kuukauteen. Tuuli varasti Jeffrey's Bayssa narulta mun punaiset Baywatch-shortsit ja ilmeisesti vei ne merelle. Rest in peace, ystävät.

Viime viikolla kirjoitin myös ihan oikean esseen stressistä. Tällä viikolla alkaa coping skills, joka käsittelee stressinsietoa. Mitä stressiä? Ainoa asia, josta täällä syntyy moista, on kävellä taksista kotiin pimeässä noin 5m. Tietenkin vois stressata kaikesta, niinku liikenteestä, rahoista, mistä tahansa. Päätin kuitenkin vetää nollalinjalla gradun jälkeen hetken, joten mennään hymyilemään tuolle kurssille.

Ja tällä viikolla saa taas surffata! 10 päivää Cape Townissa ja koko viime viikko tuuli mereltä, joten surffista ei ole tullut mitään. Perjantaina onni kääntyi ja tuuli kääntyi rantatuuleksi ja aallotkin olivat hyvän kokoisia, joten mereen oli mentävä. Luonnollisesti onnistuin telomaan itseni aallon lyödessä laudan täysillä mun jalkapöytään ja pelkäsin jo kertaalleen, että jalka murtui. Ei hätää, pieni (suhteellista) turvotus on ok ja lauantaina taas mereen. Ja lisäksi lauantaina aalto otti laudasta kiinni ja heitti sen evä edellä mun päähän. Tuon jälkeen jalkapöytä oli pienin murhe, eikä ohimomustelma teknisesti ottaen edes häiritse surffausta. Tällä vauhdilla tarvii kyllä ostaa suojavarusteita.

Tämän viikon ennuste lupaa silkkaa hunajaa koko viikoksi. Harmi, että nousuvesi pari viikkoa ajoittuu liian myöhäiseen iltaan, niin tarvii raahautua aamukasteella mereen. Mutta koska ostin uuden kokopitkän märkäpuvun, niin nyt ei tule kylmä, vaikka miten yrittäisi. Naurakaa vaan siellä, ettei kestetä lämpöä, mutta esim. perjantaina pystyi aamupäivällä menemään shortseissa ja ohuessa paidassa mereen. Kahden tunnin päästä pidin tauon ja kävin vaihtamassa ohuen märkäpuvun päälle, eikä se meinannut riittää. On ainakin opittu, että monta päivää merituulta tuo kylmää vettä rannikolle ja kunnon rantatuuli puhaltaa lämpimän pintaveden pois. Väittäisin, että tuon kahden tunnin aikana pintavesi kylmeni monta astetta. Hyi.

Näillä mennään. Ei täällä muita kummempia, mutta nyt ollaan siirrytty aikataulutettuihin sähkökatkoksiin energiapulan takia (Tomin blogissa on tästä hyvä kirjoitus) ja kunnon Afrikkalaiseen tapaan tuokin on pientä arpapeliä. Port Elizabethin kaupungin sivuilta saa hakea oman alueensa odotetut sähkökatkoaikataulut ja sitten Eskomin (energiamonopoli) sivuilta kannattaa tarkastaa sähkökatkon todennäköisyys. Uskomatonta pelleilyä, mutta ei riitä omat resurssit korjaamaan asiaa. Kärsitään sitten.

Kahden tunnin päästä alkaa muuten maahockey. Kuulin viime viikolla, että siinä maila on aina oikean käden puolella, mikä on täysin luonnoton asento. Ja kun juostaan täysillä maila väärässä kädessä, niin lyön randista vetoa, että saan rajuja mustelmia vielä näiden kahden kuukauden aikana. Onneksi toin säärisuojat Suomesta.

Pysykää terveinä siellä ja tulkaa toki käymään. Mä tuun käymään siellä kesäkuussa ja pysyn terveenä täällä. Toivottavasti.