maanantai 25. helmikuuta 2008

Der Führer - autokuski

Matkakertomukset sikseen, nyt on pakko tylyttää saksalaisia. Tai saksalaista. Tomin kämpässä asuu 2m pitkä René, joka on Saksasta. Perusjäyhä saksalaisen stereotypian mallipoika, jolla on kuiva huumorintaju, mahtava Arnold-aksentti ja yleinen rentous on jäätyneen puuaidan tasolla. Ihan jees sälli siis, kunhan sen kanssa ei elä suhteessa ja jaa asuntoa. Siis juuri yksi niistä saksalaisista, jotka pilaa maineen myös kaikilta normaaleilta saksalaisilta.

Lauantaina tuli tähän ihmisjäävuoreen tehtyä parempaa tuttavuutta, kun lähdettiin Tomin ja Renén kanssa 60km päähän Jeffrey’s Bayhin surffikeikalle. Normaalia parempi surffipäivä, mutta paluumatka oli silkkaa saksalaista ilotulitusta. Seuraavia pallokohtia voi pohjustaa sillä, että yleisesti ottaen tietty varovaisuus ja tarkkaavaisuus liikenteessä on oltava täällä korkealla. Ryöstäjiä on totuttua enemmän ja muut autoilijat voi olla holtittomia. Renén ollessa kuskina nostetaan tarkkaavaisuustaso terrorismintorjunnan tasolle ja toimitaan näin:
* Huoltoasemalla on tankkauspalvelu. Pidetään ikkuna auki 5cm, ettei kukaan kuule, mitä toinen sanoo. Myös auton avaimet pitää ujuttaa väkisin tuosta 5cm reiästä, koska bensakorkki on lukossa.
* Maantiellä on pysähdyksiä korjausten takia. Jos ikkunat ovat sattumalta vähän auki, kun heijastinliiveihin pukeutunut kaveri tulee antamaan toimintaohjeita, pistetään ikkuna kiinni ja katsotaan muualle.
* Kaupunkialueella joku voi yrittää ryöstää, joten turvallisinta on ajaa viisi kertaa punaisia päin.
* Myöskään stop-merkkejä ei kannata kunnioittaa. Ne on ryöstäjien ansoja.
* ”Älä luota ikinä keneenkään” voi olla hitusen hankaloittava asenne, jos viettää maassa seuraavat 12kk. En nyt sano, että eletään takki auki jatkuvasti, mutta saksalainen jalkapallomentaliteetti ei kuulu maailmalle.

Mahtava jätkä siis ja mahtava päivä :) Hienoja aaltoja, vaikka tuuli mereltä päin. Pienenä miinuksena sidonta petti ja surffilauta irtosi auton katolta, kun ajettiin motarilla 140km/h. Oho. Pelkkiä pintanaarmuja ja evät rikki, eli täysin korjattavissa. Silti suhteellisen epämiellyttävä fiilis katsella takaikkunasta, kun tärkein esine koko maassa pomppii moottoritiellä. Ensi kerralla osataan sitten paremmin, ettei tule turhia välipäiviä (surffaukseen) opiskeluun.

Ei kommentteja: